Metsäkatoa voidaan hillitä ohjauskeinoilla – ilmastohaitan hinnoittelu auttaa suunnittelussa

Luonnonvarakeskus (Luke) on selvittänyt metsäkadon hillintään ja ehkäisyyn soveltuvia ohjauskeinoja. Metsäkato tarkoittaa metsämaan siirtymistä toiseen käyttöön, kuten viljelysmaaksi tai rakennetuksi maaksi. Ohjauskeinojen avulla voidaan ehkäistä sellaista metsäkatoa, jonka haitat ovat suuremmat kuin hyödyt. Suunnittelun apuna käytetään ilmastohaitan hinnoittelua.

Maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta tehty selvitys palvelee ensisijaisesti maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman valmistelua, koska metsäkatoa vähentämällä voidaan pienentää maankäyttösektorin kasvihuonekaasupäästöjä.

– Toimintaympäristö on rajussa muutoksessa kaikilla talouden sektoreilla – sota Ukrainassa vahvistaa tätä kehitystä. Tarvitaan pitkäjänteistä pohdintaa tavoista, joilla maankäyttöä ja siihen kytkeytyviä investointeja voidaan ohjata taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävään suuntaan, pohtii Metsäkadon ehkäisy -hanketta vetänyt, Luken tutkija Antti Miettinen.

Maailman metsäkatovyöhykkeet sijaitsevat Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa, mutta metsäkadon hillinnällä on merkitystä myös Suomessa. Meillä metsäkadosta on aiheutunut vuosina 2013–2019 kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain noin 3,7 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä (milj. t CO2-ekv.), joka on suuruudeltaan noin 6 prosenttia Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä.

Metsäkadon ehkäisy vähentäisi myös vesistökuormitusta ja auttaisi säilyttämään luonto- ja virkistysarvoiltaan merkittäviä metsäalueita kasvavien kaupunkien ympäristöissä.

Ilmastohaitalle laskettiin hinta 

Selvityksessä hinnoiteltiin metsänhävityksestä aiheutuva hehtaarikohtainen ilmastohaitta Suomessa. Määrittelyssä huomioitiin muun muassa puuston lähtötila, puuston kasvu, metsänhoito sekä uusi maankäyttömuoto, maaperätyyppi ja alueen maantieteellinen sijainti.

Tulosten mukaan pellonraivauksen kokonaisilmastohaitta on suurista maaperäpäästöistä johtuen turvemaalla moninkertainen kivennäismaahan nähden. Kivennäismaalla maan täysin puustottomaksi jättävän rakentamisen aiheuttama ilmastohaitta vastaa suuruudeltaan pellonraivauksen ilmastohaittaa.

– Tieto metsänhävityksestä aiheutuvan ilmastohaitan suuruudesta on tärkeä mahdollisia ohjauskeinoja suunniteltaessa. Maanomistaja ei automaattisesti ota huomioon maankäytön muutoksesta aiheutuvia haitallisia ilmastovaikutuksia, mutta ohjauskeinojen avulla metsänraivauksesta aiheutuvat haitalliset ilmastovaikutukset voidaan tuoda osaksi maanomistajan päätöksentekoa, Luken tutkija Aino Assmuth toteaa.

Maankäyttömuutosmaksu ohjaisi arvioimaan hyödyt ja haitat

Antti Miettinen mainitsee ohjauskeinoesimerkkinä maankäyttömuutosmaksun, jonka maanomistaja joutuisi maksamaan, jos hänen omistamansa metsämaa raivataan muuhun maankäyttöön. Ilmastohaitan suuruinen maankäyttömuutosmaksu vähentäisi metsänhävityksen taloudellista kannattavuutta, mutta mahdollistaisi metsämaan siirtymisen muuhun käyttöön silloin, kun maankäytön muutoksesta tulevat hyödyt ovat ilmastohaittaa suuremmat.

– Jos maksu maksetaan ja maankäyttömuutos tapahtuu, on muutos tarpeellinen ja hyödyttää koko yhteiskuntaa, sanoo Miettinen.

Tarvitaan keppiä, porkkanaa ja vahvempaa tietopohjaa

Metsäkadon hillitsemiseksi on olemassa useita mahdollisia ohjauskeinoja, joilla on kullakin omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Tarkoituksenmukaisinta olisikin soveltaa useamman ohjauskeinon yhdistelmää.

Sekä pellonraivauksen että rakentamisesta aiheutuvan metsänhävityksen kattava ohjauskeinoyhdistelmä on mahdollista rakentaa painottaen esimerkiksi vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta, hyväksyttävyyttä tai hallinnollisen toteutuksen helppoutta.

– Jatkossa olisi tärkeää sekä vahvistaa tietopohjaa maankäytön muutoksista että sopia kansallisesta metsäkadon ja sen päästöjen tavoitetasosta, jonka suhteen käyttöön otettavien ohjauskeinojen ja EU-lähtöisen sääntelyn vaikutuksia voidaan arvioida, painottavat tutkijat.

Luonnonvarakeskus