Metsänhoitosuunnitelmat ja päästöjen kehitys ovat suurimmat epävarmuuksien lähteet, kun arvioidaan Suomen metsien tilaa tulevaisuudessa
Ilmatieteen laitoksen tutkija Jarmo Mäkelä selvitti väitöstyössään, kuinka merkittäviä eri epävarmuuslähteet ovat, kun arvioidaan metsäekosysteemien tulevaisuutta Suomessa. Mäkelä tarkasteli tutkimuksessa kahta erilaista mallia, joilla kuvataan sitä, miten auringonvalo, vesi ja hiili kulkeutuvat ekosysteemeissä ja yhteisvaikutuksellaan sitouttavat ilmakehän hiilidioksidia kasvustoon ja maaperään. Tutkimuksessa epävarmuuslähteet jaettiin neljään ryhmään: mallien sisäiset epävarmuudetmallien ajamiseen käytettävät ilmastomuuttujat, kuten säteily, ilman lämpötila, sadanta ja hiilidioksidipitoisuus, jotka poimittiin CMIP5-ilmastomallisimulaatioistamahdolliset päästöjen kehityskulut (ns. RCP-päästöskenaariot), jotka edustavat ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuavalitut metsänhoitosuunnitelmat. Metsäekosysteemien epävarmuuslähteiden arvioimiseksi ajettiin tuhansia mallisimulaatioita 1980-luvulta aina 2100-luvulle asti. ”Suurimmiksi epävarmuuslähteeksi nousivat metsänhoitosuunnitelmat ja päästöskenaariot eli kasvihuonekaasupäästöjen kehitys. Näitä seurasivat ilmastomuuttujat ja mallien sisäinen epävarmuus”, Jarmo Mäkelä...