Mustikka menestyy entistä paremmin – eteläisessä Suomessa peittävyys lisääntynyt selvästi

Etelä-Suomessa kesällä 2021 tehdyn metsä- ja suokasvillisuuden inventoinnin perusteella joidenkin yleisten metsäkasvilajien, kuten mustikan ja metsäkerrossammalen, väheneminen on pysähtynyt ja lajit ovat jopa runsastuneet. Vertailuaineistona on käytetty samoilla koealoilla vuosina 1985–86 ja vuonna 1995 tehtyjä kasvillisuusinventointeja.

− Mustikka väheni voimakkaasti aina 1950-luvulta 1990-luvulle. Taustalla oli metsien tiheytyminen, avohakkuut ja maanmuokkaus, kertoo professori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Kesällä 2021 eteläisessä Suomessa tehty kasvillisuusinventointi on osa valtakunnallista kasvillisuusinventointia Operaatio Mustikkaa. Inventointi kattaa koko Suomen ja siinä käydään vuosien 2021−2023 aikana läpi viimeksi 27 vuotta sitten tutkitut koealat.

Maanmuokkauksen keventyminen on edistänyt mustikan elpymistä

Kangasmetsien äestys ja laikutus vähentävät jyrkästi mustikan esiintymistä. Näin siksi, että mustikka on kasvullisesti maavarsien kasvaessa leviävä laji, ja maanmuokkaus katkoo sen maavarsia.

− Mustikan palautuminen avohakkuun ja metsän uudistamisen jälkeen on nopeampaa, jos maanmuokkaus ei katko varpujen maavarsien verkostoa. Uudistusalan laikutus ja äestys olivat vallitsevia maanmuokkaustapoja vielä 1990-luvulla. Nykyisin niitä kevyempi mätästys on selvästi yleisin maanmuokkaustapa, Mäkipää kertoo.

Vuonna 1996 maanmuokkausala oli yhteensä 128 000 hehtaaria (ha), josta mätästystä oli 20 000 ha ja muut yhteensä 108 000 ha. Vuonna 2020 ala yhteensä 90 000, josta mätästys 65 000 ha ja muut yhteensä 25 000 ha.

− Sitten 1990-luvun puolivälin metsät ovat edelleen tihentyneet. Puuston määrä on 25 vuodessa lisääntynyt 25 %:lla, ja 1950-luvun alkuun verrattuna 50 %:lla. Tämä varmasti näkyy myös muussa metsäkasvillisuudessa, arvioi valtakunnan metsien inventoinnista (VMI) vastaava johtava tutkija Kari T. Korhonen.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vaikea ennustaa

Metsäkasvien levinneisyysalueet ja runsaus muuttuvat ilmaston lämpenemisen seurauksena. Mutta ilmastonmuutoksen vaikutuksia on vaikea ennustaa.

− Metsäkasvilajien levinneisyysalueiden on ennustettu siirtyvän ilmaston lämmetessä noin kahdeksan kilometriä vuodessa. Ennusteen mukaan esimerkiksi puolukan varvikot taantuvat Etelä-Suomessa, mutta vuonna 2021 eteläisimmässä Suomessa inventoitujen koealojen perusteella taantumista ei näy. Metsien käsittelyllä on suuri merkitys, Mäkipää kertoo.

Nyt käynnissä oleva maanlaajuinen kasvillisuusinventointi kertoo, millainen muutos luonnossa on tapahtunut.

Operaatio Mustikan tulokset valmistuvat 2023

Operaatio Mustikassa selvitetään, onko metsä- ja suokasvillisuuden lajistossa tai lajien runsaussuhteissa tapahtunut muutoksia 27 vuoden aikana. Viimeiset koealat saadaan inventoitua kesällä 2023, ja lopulliset tulokset valmistuvat saman vuoden aikana. Inventoitavana on yhteensä 3000 koeala eri puolilla Suomea.

Koealat on perustettu 37 vuotta sitten, ja kasvillisuus on inventoitu niiltä tätä ennen kahdesti: vuosina 1985–86 ja toisen kerran vuonna 1995. Nyt on siis käynnissä kolmas inventointi samoilta koealoilta. Ensimmäinen koko maan kattava kasvillisuusinventointi tehtiin Suomessa jo 1951-1953 -ensimmäisenä maailmassa- käyttäen silloisen Valtakunnan metsien inventoinnin koealoja.

− Päivitettyä tietoa metsä- ja suokasvillisuuden muutoksista tarvitaan, kun metsänhoidon menetelmiä kehitetään metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta kestäviksi, Mäkipää kertoo.

Kattavia aineistoja tarvitaan myös metsien kehitystä ja ympäristönmuutosten vaikutuksia ennustavia malleja ja metsien hiilivaraston muutosten arviointia varten.

Kasvillisuusinventointia ovat rahoittaneet Luonnonvarakeskuksen lisäksi maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, SITRA ja Hako Ollikaisen säätiö.

Luonnonvarakeskus