Koronapandemian vaikutukset luonnonvara-alalla vaihtelevat vahvasti sektoreittain. Kansainvälinen matkailu Suomeen on pysähtynyt, eikä lisääntynyt kotimaan kysyntä ole tuonut riittävää helpotusta. Metsäsektorilla joidenkin tuotteiden markkinat ovat lisääntyneet, osan lähes romahtaneet. Maa-, elintarvike- ja kalataloudessa huolestuttavat pandemian vaikutukset alkutuotantoon, jalostukseen ja logistiikkaan. Kuinka käy globaalin vapaan kaupan?
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore raportti pureutuu koronatilanteen vaikutuksiin metsäsektorille, luontoon perustuvaan matkailu- ja palvelutoimintaan ja luonnontuotealaan sekä maa-, elintarvike- ja kalatalouteen 2020-luvulla. Skenaarioissa huomioidaan pandemiatilanteen ja talouden erilaiset kehityskulut.
– Luonnonvara-alaa kattavasti tarkasteleva Korona-vaikutusraporttimme paljastaa konkreettisesti, kuinka pitkäaikaisia ja laajoja vaikutuksia pandemialla on. Työmme edetessä esille nousi myös vahva tarve löytää keinoja, joiden avulla yhteiskunta ja toimialat voisivat paremmin varautua tulevaisuuteen, kertoo projektista vastannut, johtava tutkija Pasi Rikkonen Lukesta.
Koronapandemia kiihdyttää metsäsektorin rakennemuutosta
Koronapandemian lyhyen aikavälin vaikutukset metsäsektorilla ovat kaksijakoisia: paino- ja kirjoituspaperin kysynnän alamäki kiihtyy, mutta joidenkin pakkausmateriaalien sekä pehmo- ja hygieniapapereiden kysyntä kasvaa.
– Samalla nopeutuva rakennemuutos kannustaa metsäalan yrityksiä lisäämään tutkimus- ja kehittämispanostuksia esimerkiksi elintarvikepakkaamisessa, kun kuluttajat ovat tottuneet etätöihin ja Take away -ruokakulttuuriin. Digitalisaatio etenee koko metsäsektorilla, listaa erikoistutkija Matleena Kniivilä.
Jos pandemia pitkittyy, se heijastuu metsäteollisuustuotteiden kysyntään, pienentää kotimaisten yritysten kassavirtaa, hidastaa investointeja, aiheuttaa mahdollisesti konkursseja ja työttömyyttä sekä alentaa valtion verokertymää. Fossiilisia raaka-aineita korvaavien puupohjaisten tuotteiden kehitystyö pakkaamisessa ja tekstiilialalla hidastuu haitaten ilmastotavoitteiden toteutumista.
– Alenevat kantorahatulot eivät kannustaisi metsänhoitoon. Metsäteollisuuden sivutuotteiden saatavuuden heikentyessä erityinen huomio tulisi kansallisesti kohdistaa energiantuotannon huoltovarmuuden turvaamiseen, painottaa Kniivilä.
Luontomatkailu nousee panostamalla liiketoiminnan kehittämiseen ja kestävyyteen
Luonnonvara-aloista lyhyen ajan vaikutukset ovat voimakkaimpia luontomatkailussa, joka myötäilee koko matkailusektorin vaikeaa tilannetta.
–Kansainvälinen kysyntä on merkittävästi vähentynyt, eikä kotimaisen kysynnän kasvu riitä kompensoimaan pudotusta yritysten liikevaihdossa, toteaa tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen.
Kriisistä palautumiseen vaikuttavat liikkumis- ja matkustusrajoitukset sekä terveysturvallisuuden hallinta, jotka heijastuvat erityisesti kansainvälisten matkailijoiden mahdollisuuksiin ja halukkuuteen matkustaa Suomeen.
Vaikka luonnon virkistyskäyttö ja kotimainen luontomatkailu ovat lisääntyneet, ei palveluita kuitenkaan osteta riittävästi. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.
–Avainasemassa olisi uusien liiketoimintamallien kehittäminen. Kannattaisi keskittyä kotimaisen luontomatkailukysynnän hyödyntämiseen, virtuaalimatkailun ja muiden digitaalisten palvelujen mahdollisuuksiin ja sopivien palvelujen kehittämiseen eri kohderyhmille kuten etätyöhön sekä sosiaali- ja terveyssektorille, suosittelee Tyrväinen.
Koska alan toiminta pyörii pääosin pienyritysten varassa, se tarvitsee tilanteen pitkittyessä julkisen sektorin rahoittamia tutkimus- ja kehittämispanostuksia. Luontomatkailupalvelujen kestävyyteen panostaminen lisää sektorin kilpailukykyä pitkällä tähtäimellä.
Ruokaturvan varmistamisessa globaalin kaupan toimivuus tärkeää
Tutkimusprofessori Jyrki Niemi korostaa, että kotimaista ruokajärjestelmää on syytä kehittää muutosjoustavampaan suuntaan, vaikka koronatilanteen aiheuttama kriisi ei vielä suurestikaan vaikuttanut elintarvikkeiden ja tuotantopanosten maailmankauppaan. Haavoittuvia osia ovat esimerkiksi alkutuotannon riippuvuus ulkomaisista tuotantopanoksista sekä tiettyjen tuotannonalojen, kuten puutarhatuotannon, riippuvuus ulkomaisesta kausityövoimasta.
Huoltovarmuuden varmistaminen pitää sisällään sekä keskeisten tuotantopanosten nykyistä suunnitelmallisemman varastoinnin että maatalouden viljelyjärjestelmien ja tuotantoteknologioiden kriisitilannevalmiuden kehittämisen.
– On muistettava myös, että globaalilla tasolla ruokaturvasta huolehtimisessa tärkeää Suomen kannalta on sitoutua monenkeskisen kauppajärjestelmän periaatteisiin ja varmistaa, että nämä sitoumukset säilyvät voimassa myös erilaisissa kriisitilanteissa, toteaa Niemi.
Kalataloudessa mahdollista lisätä omavaraisuutta merkittävästi
Suomen kalamarkkinat ovat nykyisin hyvin riippuvaisia tuonnista. Koronasta johtuvat häiriöt kalan maailmanmarkkinoilla romahduttivat myös kotimaassa tuotetun kalan hinnat. Suomella on laajat meri- ja sisävesialueet sekä kalavarat, joiden hyödyntämistä voidaan lisätä kestävällä tavalla omavaraisuuden parantamiseksi ja kriisiajan huoltovarmuuden lisäämiseksi. Kriisiaikoina vesistöjen merkitys Suomen ruokahuollolle on aina kasvanut.
Erikoistutkija Jari Setälä nostaa esille kotimaisia kasvumahdollisuuksia kahta kautta: silakan ja monien vajaasti hyödynnettyjen lajien elintarvikekäyttöä voidaan kotimaassa lisätä. Lisäksi Suomen vesistöissä voidaan kasvattaa nykyistä enemmän kalaa.
– Tuotantolaitosten oikea mitoitus ja sijoittuminen sekä uusien avomeri- ja kiertovesikasvatusteknologioiden hyödyntäminen ovat vesiviljelyn kestävän kasvun mahdollisuuksia, toteaa Setälä.
Raportti herättelee uudistumisen tarpeeseen
Synteesiraportin arviot perustuvat lokakuun 2020 alun tilannekuvaan ja näkymään siitä, että koronapandemiassa tilanne on edelleen kehityssuunniltaan epävarma. Huomioon on otettu myös tähän saakka aloihin vahvasti jo vaikuttaneet globaalit muutostrendit, kuten ilmastonmuutos, biodiversiteetin väheneminen ja digitalisaatio.
Neljän erilaisen tulevaisuuden kehityskulun avulla tarkasteltiin luonnonvara-alan elinkeinoille mahdollisesti tulevia vaikutuksia. Skenaariot eivät siis ole ennusteita tulevaisuudesta, vaan niiden avulla arvioidaan vaihtoehtoisia tulevaisuuspolkuja ja varautumiskeinoja.
Pasi Rikkonen kannustaa esimerkiksi luonnonvara-alalla toimivia ja päätöksentekijöitä perehtymään selvitykseen ja rakentamaan sen tuella kokonaiskuvaa eri kehityspoluista ja niiden vaikutuksista.
– Kesän aikana Lukessa ja muissa organisaatioissa on jo käynnistynyt monia tutkimus- ja kehitysprojekteja, jotka katsovat tarkemmin eri toimialojen tulevaisuuden kehitysnäkymiä ja varautumisstrategioita. Tilanne ja sen kehittymisen epävarmuus antavat myös mahdollisuuksia uudenlaisten ratkaisujen suunnitteluun yrityksissä ja siten alan uudistumiseen, toteaaRikkonen.
